maanantai 30. maaliskuuta 2015

Ajatuksia Elämästä

Mitä tulee mieleen sanasta mielenterveys? Entäs masennus, paniikkihäiriö tai pakkooireinen häiriö?
Itselläni on ollut ja on kaikkea tuota edellä mainittua.
Masennus alkoi pikku hiljaa hiipiä elämääni jo teini vuosina. Yhtäkkiä mikään ei enää kiinnostanut niinkuin ennen ja
itsevarmuuteni ja iloinen minä alkoi olla poissa. Ensimmäisen kerran kerroin ongelmistani koulun psykologille vuonna 2009. Hoito suhde jäi kuitenkin, kun päätin lopettaa koulun kesken.
Sen jälkeen kävin juttelemassa pahasta olostani terveydenhuollon puolella, mutta sain tilanteeseeni vain mielialalääkkeitä.
Ne saivat oloni vain turtuneeksi ja poissaolevaksi.
Koulu ei enää sujunut ja olin usein poissa ja saatoin vaan maata koko päivän sängyssä itkuisena.
Olin mokannut paljon asioita teini -ja alku aikuissiän vuosina.
Vanhempieni luona asuin vielä noin 20 - vuotiaaksi asti, se oli rankkaa, koska isänikin kärsi samoista ongelmista ja usein
kotona oli vain ahdistavaa olla.
Muutin silloisen poikaystäväni luokse karkuun kodin ahdistavaa tilannetta. Halusin vaan paeta kaikkea sitä , mitä vanhemmillani asueassani jouduin kestämään.
Suhteemme kuitenkin kärsi, minun ongelmien vuoksi.
Myöhemmin noin kolme vuotta sitten minulle puhkesi myös paniikkihäiriö. 
Siihenkin minulle määrättiin vain lääkkeitä, jotka eivät auttaneet mitään.
Kärsin paniikista jopa lähes päivittäin ja mistään ei mienannut tulla mitään, kun en enää pystynyt menemään edes kauppaan tai matkustamaan junalla ilman kohtausta.  Vietin taas puolet ajastani kotona. Pelkäsin jopa kotona olemista , kun mietin että millonkohan kohtaus taas iskee päälle.  Olin usein itkuinen ja huonotuulinen..pidin itseäni turhana ihmisenä ja tunsin vihaa sisälläni.
Juttutuokiot psykologilla eivät auttaneet kuin hetkeksi..oloni oli usein todella epätoivoinen.
Häpesin itseäni.
Tietenkin oli myös niitä onnistumisen tunteita ja iloisiakin aikoja, mutta tunsin kuitenkin etten ollut terve..en ollut omaitseni..
2009-2014 olivat todella rankkaa aikaa, noihin vuosiin on kertynyt jos jonkinmoista tilannetta ja tapahtumaa.  
Mahtavia hetkiä oli, kun hankin ensimmäisen lemmikkini, unelmeni siperianhuskyn.  Noina vuosina tuli toteutettua paljon unelmia.
Hankin kaikki unelmieni lemmikit ja loin unelmieni sisustuksen sekä sain kokea miltä tuntuu asua rivitalossa ..hih :) 
Kohta siitä on vuosi, kun erosimme pitkästä suhteesta silloisen poikaysäväni kanssa.. Se oli elämäni pisin suhde ja opin siitä paljon.
Tietenkin kun jälkeenpäin miettii oisin tehnyt niin paljon asioita toisin!!  Mutta minkäs sille mahtoi, kun nämä sairaudet puhkesi ja tuhosi minua niin paljon.. 
Nyt olen pian elänyt omillani noin 8 kuukautta. Tuntuu että olisin tuona aikana kasvanut ihmisenä valtavan paljon!
Tuntuu että olisin ihan eri ihminen vaikka todellisuudessa olen varmaan se vanha sama pönttö itseni.:D
Ajattelen kuitenkin elämästä erilailla. Nykyään ajatukseni eivät ole niin mustia kuin ennen..osaan ajatella positiivisesti ja itsetuntoni on kohentunut paljon!
Hymyilen ja nauran jopa yksin ollessani ja mielestäni elämä on ihanaa! Paniikkihäiriöt ovat pysyneet poissa jo pitkään ja tunnen että olen vihdoin voittanut pitkäaikais masennuksen...tästä on hyvä jatkaa kohti unelmiani! :)





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

LinkWithIn

Blog Widget by LinkWithin