tiistai 30. kesäkuuta 2015

Thinks...

Olen mietiskellyt tässä miten on mennyt elämässäni nyt yli vuoden asuessani yksin.
Olenko muuttunut? Olenko mennyt eteenpäin ja tai olenko saanut lisää itsevarmuutta..
Kyllä voisin vastata noihin kaikkiin.
Muistelen vuosi taaksepäin viime kesää, kaikki oli aivan sekaisin elämässäni kärsin pahoista
paniikki oireista ja olin ihan hukassa. Yksin oleminen pelotti ja yksin nukkumaan meneminen
tuntui oudolta monen vuoden jälkeen. Kaikenlaista on tapahtunut tässä vuoden aikana.
Kävin kuntouttavassa työtoiminnassa lähes vuoden, hoidin kaikki asiani yksin ja yritin pikku hiljaa rakentaa uutta elämääni. Pysyin vahvana , vaikka mielessä pyöri luovuttaminen..

Mutta pikku hiljaa aloinkin nauttia siitä, että sain itse päättää elämästäni. Yksin oleminen olikin mahtavaa! Sain tulla ja mennä niinkuin halusin , Ei tarvinnut enää piilotella oireitani kotona ja aloin haaveilla kaikesta , mitä olin jo pitkään haaveillut ja päätin alkaa niitä toteuttamaan.
Nythän se olisi mahdollista! Kävin paljon ulkona ja tutustuin uusiin ihmisiin ja rohkaistuin paljon ja
sain lisää itseluottamusta! Ai, että mahtavaa! Sain olla vihdoin ihan oma itseni ei tarvinnut enää pelätä mitä se toinen haluaa ja ajattelee musta. Mun ei tarvinnut enää miellyttää ketään.
Olen vähän sellainen, että tykkään miellyttää ihmisiä ja olen liian kiltti ja hyväuskoinen.
Tapailin jonkin aikaa yhtä, johon annoin itseni rakastua melkein ja uskoin ja luotin tähän ihmisiin, mutta tajusin , että mitä tämä ihminen oikeasti haluaa, pelleillä vaan ja leikkiä mun tunteilla.
Aloin tajuamaan, että tuskin löydän koskaan sellaista ihmistä, joka oikeasti ymmärtäisi ja rakastaisi mua sellaisena kuin oon. Jätin haaveet tästä ihmisestä ja annoin vaan olla. Mun on parempi näin , kun saan päättää itse elämästäni ja kukaan ei oo siinä häiritsemässä ja ihmettelemässä mun kummallisuuttani. :)



Olen huomannut, että mitä enemmän teen rohkeasti ja itsenäisesti asioita,sitä enemmän kasvaa itsevarmuuteni ja minua alkaa ahdistamaan , jos joku piinaa mua ja yrittää selittää omaa elämänkatsomustaan mulle, että mitä mun ois mielummin kannattanut tehdä.
Mulla on paljon unelmia ja toiveita , mutta vielä en ole niin paljon mennyt eteenpäin eron jälkeen, että niittä uskaltaisin lähteä toteuttamaan. Mun asiat on vielä kesken, minä itse olen vielä kesken.
Sitten kun pystyy rakastaamn itseään,niin vasta sitten pystyy rakastamaan muita ja antaa itsestään jotain.

Mun unelmat on niin erilaisia, kuin esimerkiksi tuntemieni ihmisten unelmat ja toiveet elämässä.
Jos mä jostain asiasta innostun annan sille kaikkeni.
Välillä kelaan aikaa taaksepäin ja suutun itselleni , että miksi tein niinkuin tein ja en antanut itsestäni mitään ja mietin liikaa mitä muut ajattelee. Tää on mun elämä ja muille ei kuulu se mitä mä teen ja millainen mä olen.
Nyt olen päättänyt, että lopetan vihdoin murehtimisen menneistä ja muistelen niitä vain mielessäni <3
Kiitos kaikesta.

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Moby - Why Does My Heart Feel So Bad?

          Miksi ...miksi..miksi.....  <//3              </3                      

torstai 4. kesäkuuta 2015

Sisustus Kuvia

                                  Ihanaa kesää!

Olen juuri koiutunut Portugalista vanhempieni luota.
Oli ihana reissu ja sain paljon uutta energiaa!
Tänä kesänä aion saada paljon aikaseksi!






















LinkWithIn

Blog Widget by LinkWithin